Hemmottelua

Olen suklaaholisti, sääli vain, että meille ei ole suunnattu AA-kerhoja. Ainut hetki, jolloin mieleni ei tee suklaata näyttäisi olevan tämä hetki, kun olen flunssassa. Havaitsin eilen, että kipeänä kannattaa aloittaa blogi – pelkästään muiden blogien lukeminen tuntuu parantavan oloa jo hiukan, puhumattakaan siitä, miltä tuntuu tehdä omaa blogia.

Aiheena siis hemmottelu. Sana tuo mieleeni yhden tietyn päivän, jolloin minua hemmoteltiin moneen kertaan, enkä tarkoita nyt syntymäpäivääni, vaikka silloinkin saa ihanasti huomiota osakseen. Viime lukuvuonna minä ja ryhmä muita opiskelijoita tutustuimme hierontakouluun, missä saimme hieronnat. Vinkkinä teille lukijoille, jos ette ole käyneet missään hieronnassa, kannattaa aloittaa hierontakoulusta, jossa hinnat ovat halvemmat, mutta saatte pitkän, ihanan rentouttavan hieronnan. 

No siis, menimme hierottaviksi. Ensiksi meidän piti maksaa hieronta, ja olin jonon hännillä. Kun olin maksanut hieronnan, käännyin katsomaan jäljellä olevia hierojaopiskelijoita. Ensimmäinen reaktioni oli: ”Hitto, mulle ei jäänyt yhtäkään hierojaa.” Toinen reaktioni oli: ”Aha, tuo mies tuossa saattaa sittenkin olla opiskelija, koska hän seisoo siinä vähän matkan päässä minusta, katsoo minuun päin ja näyttää odottavan näköiseltä.”

Kolmas reaktioni: ”Olisin kyllä halunnut naishierojan.” Avasin suuni ja olin aikeissa kääntyä kassavirkailijaa päin pyytääkseni jotakuta muuta, mutta sitten minun kävi sääliksi tuota opiskelijaa. Niinpä nielin, en voi sanoa ylpeyteni, mutta kenties voisi sanoa, että nielin oikeuteni, sillä jokaisella minua ennen menneellä opiskelijalla oli mahdollisuus valita nais- tai mieshieroja.

No, loppujen lopuksi sain todeta, että mieshieroja ei ollut lainkaan hullumpi valinta ensimmäiselle hierontakäynnilleni. Valitettavasti oma hierojani oli liiankin helläkätinen. Hyvänä puolena käynnissä oli se, että melkein nukahdin hierontapöydälle ja koin olevani tosi rentoutunut ja väsynyt ihanan hierontakokemuksen jälkeen.

Hemmottelupäiväni jatkui kampaajakäynnillä. En ollut tarkoituksella laittanut niitä samalle päivälle, mutta kun olin varannut kampaaja-aikaani, olin onnellisesti unohtanut puheet hierontakoulusta. Niinpä illalla, edelleen hieman pökertyneen oloisena ja nikamat löysinä, kipitin kampaajalle. Minulla on ollut vakiokampaaja tosi kauan, joten oli mielenkiintoista kokeilla välillä jotain uutta. Ja, kun sanon uutta, todella tarkoitan sitä. Nimittäin kampaajakäyntini oli kaikkea muuta kuin aikaisemmat tukanleikkuuoperaationi. Ensinnäkin kampaaja oli mies – mieshieroja ja mieskampaaja samalle päivälle, wau - mikä oli jo sinällään uutta, toisekseen kyseinen kampaaja oli ERITTÄIN eloisa. Hän on ehdottomasti niitä ihmisiä, joista hehkuu ulospäin se, kuinka paljon he rakastavat työtään.

Ja ah, voin sanoa, että hiukseni eivät ole ikinä saaneet sellaista luksusta. Ensin hän pesi hiukseni, sitten leikattiin ja värjättiin ja sitten hiukseni pestiin vielä uudestaan. Lisäksi sain päähäni ihania hoitavia hoitoaineita, joiden hän antoi vaikuttaa tosi pitkään. Kun pääsin kampaajalta, olin äärettömän väsynyt ja hyvin onnellinen. Kannattaa välillä antaa hemmottelupäivä itselle, suosittelen.