perjantai 22. kesäkuuta 2012

Kissa on sisustuselementti osa 2



Koirafobiani sai kyytiä, kun äitini eräänä kauniina kesäpäivänä pari vuotta sitten ilmoitti: ”Ajattelimme hankkia koiranpennun.” Olin niin kauhusta jäykkänä kuin ihminen voi vain olla ja uhkasin, että jos meille tulisi koira, niin minä lähtisin. Oloani kuitenkin helpotti se, että kun lähdimme viimein koko perheen voimin katsomaan pentulaumaa (sisäinen minäni kirkui siinä vaiheessa), äiti vakuutti, ettei koiran hankinta ole vielä lukkoon lyöty asia. 

Ainut valoisa puoli, jonka näin koiran hankkimisessa näytti olevan se, ettei minun kuulemma tarvitsisi osallistua sen hoitoon (mitenköhän se olisi onnistunut hysteerisessä paniikkitilassa?).  Kun koira viimein tuli meille, pelkäsimme toisiamme yhtä paljon. Muutaman tunnin kuluttua huomasin kuitenkin kokevani pelon sijasta sääliä. Sääliä ja vierastamista. Pieni pentu oli jäänyt vaille omaa laumaansa ja nyt se joutuisi asumaan outojen ihmiseläinten luona.

Vaikka en enää varsinaisesti pelännyt pentua (sen hampaathan olivat naurettavan pienet), en silti halunnut sitä jalkojeni juureen. Kesti jonkin aikaa ennen kuin pystyin taas kävelemään kotonani ilman sukkia. Jotenkin kuvittelin, että sukat suojelisivat jalkojani, jos pentu aloittaisi näykkimisen. Ja niin minulle sitten lopulta kävi jotain, minkä äitini laskee luultavasti maailman kahdeksanneksi ihmeeksi. Koirafobiani muuttui suureksi rakkaudeksi lemmikkiäni kohtaan. 

Joku voisi kysyä kadunko koskaan, ettei perheeni hankkinut koiraa aikaisemmin. Vastaan ei, sillä koirafobiani opetti minut ymmärtämään, että pelko rajoittaa elämää. Minun on nyt paljon helpompi ymmärtää monia tuttujani, jotka kärsivät erilaisista fobioista. Tuntuu helpottavalta ymmärtää heidän näkökantansa. Hyvänä puolena huomasin myös, että pystyin jälleen vierailemaan koiraihmisten luona ilman, että minun olisi pitänyt heilutella jalkojani katonrajassa.

2 kommenttia:

  1. Niin se vaan on, joskus pelko voitetaan shokkihoidolla:)Siitä on muuten jo kolme vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme!? Vasta? Jotenkin tuntuu, että siitä olisi paljon pidempi aika :D todellista shokkihoitoa, kiitos :D

      Poista