Runo

Nopea päivitys tällekin päivälle : ) tai no, kello on yli 12 mutta olkoon. mulla ei ole juuri kokemusta runojen kirjoittamisesta, mutta tässä olisi yksi väsäämäni runo. Se sai alkunsa, kun kerran aloin miettiä, miksi ihmisiltä vaaditaan niin paljon monia asioita. Pohdin, että kaikilla ihmisillä on ihanneminä, jota kohti me joko itse kuljemme tai jota kohti meitä tuupitaan. Mutta miten käy, kun oma ihanneminämme ei vastaa muiden odotuksia? Tunnistammeko ihmisen peilissä?

 

Vieras

kuka katsoo peilistä

se en ole minä

koskettaa pintaa

minuun ei yllä

kuvajainen vieras

hymyilee häijysti

tukistaa nutturasta

yrittää paikkani viedä

tyhjä sielu vailla kuorta