torstai 16. elokuuta 2012

Muutos



Muutos ahdistaa. 

Katson kassalle hiljalleen tulevia tuotteita. Sitten katson hintaa: 39 ja jotain. Herranjestas! Olenko juuri kuluttamassa lähes neljääkymppiä itseeni? Mm, kyllä. Mutta enhän minä ostanut kuin

hammasharjan
hammastahnan
meikkejä
shampoon
hoitoaineen
kosteusvoidetta
ja keltaisia kukkasia.

Minä… muutos… ööh, mikä yhdistelmä.
Olin eilen pitkästä aikaa Lahdessa. 
Siellä kävellessä mietin asioita, kuten edellistä kertaa, kun muutin pois kotoa viime vuonna.

                                         Soulmate!

Olen siis nyt asunut kesäni vanhempieni luona.
Mietin sitä, millaista oli aloittaa uudessa paikassa. Uudet ihmiset, uudet opiskelukaavat.
Sitten mietin kesälomaani, joka on mennyt ohi hieman liian nopeasti.




Muutos pelottaa. Sisälläni asuva viisivuotias hyppii tasajalkaa ja huutaa: ”Mä en haluu!”

Uusi paikka, joo sopii, uudet ihmiset, joo ehdottomasti haluan tutustua. Mutta opiskelua. Taas. Enkö vasta saanut erityispedagogiikan perusopinnot tehtyä? Enkö vasta päässyt toipumaan yhdestä rankimmasta opiskeluvuodestani ikinä?

Olen ainakin päättänyt, että tänä vuonna opiskelen niin, että asetan (uskokaa tai älkää) oman jaksamiseni etusijalle. Jotain hyvin uutta minulta!




Mutta palataan Lahteen. Siellä ollessani kävin lähes päivittäin lenkillä ja eilen poikkesin jälleen kävelemään tuttua reittiä. Alikulkukäytävän kohdalla jähmetyin yllättyneenä, sillä se oli muuttunut. Tutussa, rumassa alikulkukäytävässäni oli tapahtunut muutos.

Se oli siisti, sen seinät olivat täynnä graffiteja ja asfaltilla ei lojunut mitään epämääräistä mönjää. Katsokaa tästä:



Niin. Huomasin olevani hyvällä tuulella, kun pääsin alikulkukäytävän jälkeen takaisin auringonpaisteeseen.



                                         Toisinaan.
 
                                                   Muutos on hyvästä.





2 kommenttia:

  1. Ja mukavan tuntuinenhan tuo alku on ollutkin!

    VastaaPoista
  2. Jep, todella :) pikkusen turhaan hermoilin

    VastaaPoista