Lukemisnälkää ja luovuuspuuskia

Yhtenä päivänä äiti pääsi näkemään luovuuspuuskani. Jälkikäteen hän naurahti ja totesi, että musta olisi pitänyt saada kuva. Olin uppoutunut jonnekin omiin maailmoihini ja tuskin tajusin, kuinka tuijotin värähtämättä tietokoneen ruutua ja sormeni vipelsivät näppäimistöä pitkin. En kuullut enkä nähnyt mitään. Jossain vaiheessa sitten tajusin, että joku taisi olla selkäni takana ja se joku taisi jopa puhua minulle jotain (ehkä tärkeää?).

Luovuuspuuskan lisäksi huomaan saaneeni kaamean lukemisnälän. Nyt kun erityispedagogiikan perusopinnot ovat melkein valmiit, huomaan kaipaavani jälleen hyviä fantasiakirjoja. Tämä kaikki alkoi, kun pyörin Helsingissä ja löysin kirjan, johon koukutuin heti. Tajusin yllättäen, kuinka paljon minulla oli ikävä lukemista ihan vain lukemisen takia!

Tänään huomasin tekeväni jotain erittäin vastuutonta huomioiden sen, että saadessani hyvän kirjan käteen menetän yöuneni ja ajatukseni pyörivät vuorokauden ympäri joko lukemassani kirjassa tai omissa kirjoitusprojekteissani. Minä lainasin monta paksua, ihanaa kirjaa, joista yhden luin muutamassa tunnissa. En muista milloin viimeksi olisin lainannut niin monia kirjoja kerralla muuta kuin opiskelutarkoitusta varten.

Nyt on aika kysyä: ”Miksi?” ja minä vastaan: ”En tiedä.” Syy on kenties se, että olen aikaisemmin ollut hitaampi lukija ja minusta on ollut ihanaa palata kirjaan myöhemmin ja lukea kohtia sieltä täältä. Lisäksi luen nykyään enemmän kuin ennen. Tietysti huomaan myös tämän: mitä enemmän pakollista lukemista, sitä vähemmän omaa vapaaehtoista lukemista. Se selittänee sen, että lähdin tänään kirjastosta laukku täynnä kirjoja.

Toivottavasti ei tule ähkyä.